Johdat sillä, mitä olet

Tommy, miten miellät itsesi, kuka sinä olet?

En tiedä, ja koska sitä ei voi tietää, niin minun ei tarvitsekaan tietää sitä. En pohdi, kuka olen, vaan olen se mikä olen ja toteutan sitä ymmärtämättä välttämättä mikä olen. Sen, mitä on, voi elää kunakin hetkenä mahdollisimman totuudenmukaisesti, mutta ei sitä saa hallintaansa.

Mitä yhteistyössä asiakkaiden kanssa voi syntyä?

Asiakkaille voi yhteistyössä alkaa syntyä syvempää ja korkeampaa tietoisuutta. Sitä, että ihmisessä syntyy joku, joka alkaa tutkia korkeammasta tietoisuudesta käsin itseään ja niitä ilmiöitä, joita tässä maailmassa on. 
Tällöin tuotteena on – jos sellaista sanaa käyttää – tietoisuus. Se on tietysti vähän huono sana, koska se viittaa tietämiseen ja kysymys on päinvastaisesta eli siitä, että oppii tekemään ei-tietämisestä käsin työtä.

Miksi tietoisuus on tärkeää liike-elämässä olevalle ihmiselle?

Ihmisen syvin tarve on se, että joku kuulee ja näkee hänet. Juuri sitä monet suorittamisella ja pakonomaisella menestyksen tavoittelemisella ajavat takaa, että olisivat rakastettuja ja arvostettuja.

Jos johtamisotteeseen, johtamisen arvomaailmaan kuuluu ihmisen kunnioitus ja ihmisen näkeminen ja kohtaaminen, niin ihminen rauhoittuu, koska hänen perustarpeensa – nähdyksi ja kuulluksi tuleminen – tyydyttyy.

Se taas vapauttaa ihmisen kaikkeen siihen huikeuteen, mitä työelämä odottaa – mutta silloin se ei enää tapahdu ihmisyyden kustannuksella, vaan se syntyy sivutuotteena työnilosta, rohkeudesta, luovuudesta, innovatiivisuudesta ja intuitiivisuudesta. Silloin siis saamme sen, mitä tarvitaan ilman, että pyrimme siihen. Kysymys on tehokkaammasta ja luovemmasta tavasta tehdä työtä kuin nykyinen tapa tehdä työtä suorittaen.

Mitä tarkoitat sanomalla ”Johdat sillä, mitä olet?”

Yleensä kuvittelemme, että varsinainen tuote on suorittaminen, menestys ja raha, mutta se ei ole – se on sivutuote. Jos noihin tavoitteisiin pyrkii suoraan, se tapahtuu ihmisyyden kustannuksella – ja juuri niin elämmekin tällä hetkellä tässä kulttuurissa.

Tämä on vaikea asia välittää ihmisille, jotka työelämässä ovat puun ja kuoren välissä ja yrittävät selviytyä, luoda, kelvata, riittää ja olla tehokkaita. Tuossa tilanteessa olevalle on vaikea antaa sellainen viesti, että lopeta ja toimi vastoin sitä, mitä on opittu. Sinun ei tarvitse jatkaa näin, etkä voi. Tuolla tavoin toimimalla ajat itsesi uupumukseen.

Samalla nykytilanteessa uupumus on kenties ihmisen ainoa toivo. Mutta eihän tällaista voi sanoa – tai voi sanoa, mutta harva ymmärtää. Siksi valmennustuotettamme on eräällä tavalla vaikea avata, vaikka se osuukin suoraan työelämän ongelmien ytimeen. Se on niin vallankumouksellinen.

Tietoisuuden viesti on todella tärkeä. Ajattelen, että tällainen viesti välittyy olemisen kautta niille, jotka ovat jo tulossa tietoisiksi: he kuulevat sen. Käytän mielelläni termiä, Leading by being – eli johdat sillä, mitä olet. Vaikutat sillä, mitä olet – etkä sillä, mitä yrität olla.

Avaisitko vielä käsitettä Leading by being?

Katselin jonkin verran Suomen jääkiekkojoukkueen peliä keväällä 2024, ja se oli vain yhtä järjestelmää. Se oli mielikuvituksetonta. Siinä ei ollut mitään yllätyksellisyyttä, ja siksi he eivät menestyneet. Se perustui jonkunlaisen pelityylin hallintaan, kaavaan ja tekniikkaan. Sillä tavoin ei tullut menestystä, vaan huonoin suoritus aikoihin.

Leading by Being on toimintaa toisin. Se on vallankumouksellista toimintaa, koska se on niin toisenlaista kuin se, miten olemme työelämässä ja johtamisessa tottuneet toimimaan.

Siihen liittyy vahvasti toimiminen ei-tietämisen eli tietämättömyyden tilasta käsin, jolloin se vie läsnäoloon. Ja kun olet läsnäolon tilassa, alat toimia korkeimmasta mahdollisesta tietoisuudesta käsin. Sitä ei voi perustella järjellä, koska järki ei sinne ylety.

Kun olet läsnä tässä hetkessä niin olet paikassa, joka avautuu ylöspäin, kohti selittämätöntä. Ensimmäinen edellytys päästä tähän tilaan on rohkeus menettää kontrolli eli astua ei-tietämisen tilaan.

Ihmiset kuvittelevat, että jos et tiedä niin silloin et tiedä. Mutta kun se on päinvastoin: kun et tiedä, niin sitten vasta tiedät. Tätä on todella vaikea käsittää, verbalisoida ja luoda järkeenkäyväksi, koska se ei ole järkeenkäypää, vaan se ylittää järjen. Se on logiikan vastaista ja siksi sen ymmärtäminen vaatii tietoisuutta.

Millaisia ongelmia näet nykyisessä johtamiskulttuurissa?

Arvostamme älyä ja logiikkaa. Niihin kuuluu illuusio kontrollista ja siitä, että tiedon tai vaikkapa ennustamisen avulla asioita voi saada hallintaan. Tosiasia taas on, että et voi tietää. Ainoa vihje, jonka saat tulevaisuudesta, on se, että olet läsnä tässä hetkessä. Silloin siitä tilasta käsin alat aavistaa, mikä tahtoo tapahtua. Silloin olet sellaisessa kohtaa tapahtumaketjua, että olet auki sille, mikä tulevaisuudessa haluaa valua tähän, mutta et voi runnoa sitä.

Tavallaan se, että olet läsnä tässä intuitiivisessa läsnäolon tilassa aiheuttaa sen, että alat ymmärtää, mikä tahtoo tapahtua. Sitten et tarvitse muuta kuin hulluutta ja rohkeutta. Yhtäkkiä sinä luotkin tulevaisuutta, etkä odota sitä, etkä yritä määritellä sitä, vaan luot sitä. Se luodaan sinussa, mutta sen edellytys on, että sinä lopetat sen luomisen. Lopetat kontrollin.

Tämä on valtavan vaikea asia sellaiselle ihmiselle, joka ei ole tietoinen. Hänelle tässä ei ole mitään järkeä, vaikka tässä on enemmän järkeä kuin mitä järki ymmärtää. Tämä ylittää järjen käsityskyvyn ja silloin järjen ainoa johtopäätös on, että sen on oltava hölynpölyä, koska en sitä ymmärrä. Järkihän ei voi nöyrtyä ja todeta, että tuossa on varmaan jotakin tutkittavaa, kun en ymmärrä sitä.

Ihminen, joka ei ole egonsa vallassa, on nöyrä, avoin ja uskaltaa todeta, ettei ymmärrä tätä järjellä. Silloin hän on myös avoin sille tulevaisuudelle, joka tahtoo tapahtua.

Tähän liittyy vielä se haaste, että jos pääset tähän johtajana henkilökohtaisesti, niin sinulla on joukko ihmisiä, jotka eivät ole siinä samassa tilassa. Miten johdat heitä kohti intuitiivista tietämystä, jos heillä ei ole mitään tietämystä siitä, mitä se on. Kuitenkin tässä ovat menestyksen avaimet.

Kyse on siis aivan erilaisesta tavasta johtaa?

Kyllä. Loppujen lopuksi kyse on nöyryydestä. Ihminen, joka on nöyryyden tilassa uskaltaa luopua tietämisen tilasta, koska hän tietää, ettei voi tietää. Sitten tapahtuu se ihme, mysteeri, että kun et tiedä enää, niin yllättäen tiedät enemmän kuin aavistitkaan. Silloin se on tietoisuutta.

Tietoisuudessa on yhteys siihen, mikä tahtoo tapahtua. Siihen kuuluu innovatiivisuus, intuitiivisuus, luovuus ja rohkeus – kaikki ne elementit, joilla luodaan tulevaisuutta, joka on oikeasti uutta – eikä vain lisää menneisyyttä. Tämä on valtava asia. Tämä on vallankumouksellinen ajatus, jota ei ole helppoa ilmaista suoraan, koska se hämmentää monia.

Tämä vaatii rohkeutta ja sen sietämistä, ettei tule kaikkien taholta ymmärretyksi. Ihminen, joka on tietoinen, ei voi kuitenkaan luopua tietoisuudesta tullakseen hyväksytyksi niiden taholta, joilla tietoisuutta ei ole, ja jotka siksi tulkitsevat hänen sanojaan väärin. Hän ei voi kumarrella niitä, joilla ei ole tietoisuutta vain siksi, että he eivät loukkaantuisi.

Tarvitaan rohkeutta seistä yksin, olla luova, intuitiivinen ja innovatiivinen – koska silloin sinua ei kukaan ymmärrä, sinua pidetään hulluna. Ja alat itsekin kenties pitää itseäsi hulluna, et jaksa uskoa tietoiseen toimintaan, koska se on niin erilaista kuin se, miten yhteiskunta ympärilläsi toimii tai millaisia yleiset käsitykset ovat.

Tätähän Suomi kuitenkin kaipaisi: yrityksiä, jotka ovat innovatiivisia ja joilla on rohkeutta nousta kansainvälisesti. Tämä on ollut meidän vaikeutemme verrattuna esimerkiksi Ruotsiin. Enkä tämän sanomalla mollaa, vaan tuen: uskaltakaamme!

Millä tavoin näet yrittäjyyden ja johtajuuden ytimen oman elämänkokemuksesi pohjalta?

Yrittäjyys ja johtajuus edellyttävät rohkeutta, uskallusta seistä yksin ja kuunnella itseään. Kuunnella ja luoda visioita huolimatta siitä, miten sinä itsekin niitä kenties mitätöit. Et ehkä itsekään uskalla uskoa niin huikeisiin juttuihin. Yrittäjyydessä, johtamisessa ja huippuasiantuntijuudessa on kyse siitä, että alat tehdä sitä, mitä ei voi tehdä. Uskallat ylittää tavanomaisuuden kynnyksen.

Mistään ei ole takeita. Ainoa tae on se, että alat kuunnella itseäsi: omaa innovatiivisuuttasi ja visioitasi – ja voidaksesi niitä toteuttaa, tarvitset rohkeutta. Eli silloin yrittäjyyteen, johtamiseen ja asiantuntijuuteen kuuluu yksin olemisen sietäminen.

Sitten tulee toinen puoli asiaa: yrittäjän, johtajan ja huippuasiantuntijan tärkein tehtävä on itse voida hyvin. Koska muuten et luo mitään hyvää, vaan levität omaa pahaa oloasi. Siksi täytyy ymmärtää, että sinä itse olet tärkeämpi kuin yrityksesi. Tämä on mullistava ajatus.

Yrittäjälle tämä ei tule ensimmäisenä mieleen, vaan hänen täytyy kulkea se hemmetinmoinen polku, että hän uupuu ja joutuu hirveisiin tilanteisiin, jos hän ei opi tätä. Sama sopii johtajuuteen ja huippuasiantuntijuuteen koska se on hyvin lähellä yrittäjyyttä.

Johtajuuteen ja asiantuntijuuteenkin liittyy usein illuusio yksin olemisesta. Siitä, että ei saa tarvita tukea, ei saa olla heikko. Se johtaa yksin yrittämiseen, jolloin ihminen kampeaa itsensä pelkoon. Pelko taas tekee sen, että alkaa välttää virheitä ja ei uskalla olla innovatiivinen, koska ei ole varma.

Kun olet innovatiivinen ja luova, et ole varma siitä, mitä teet, ja silloin joudut ja pääset siihen ei-tietämisen tilaan, joka on liian pelottava ellet rakasta itseäsi.

Jotta johtajat voisivat olla luovia ja rohkeita, heistä pitäisi huolehtia ja heidän hyvinvointiaan tukea. Tulee keksiä uusia keinoja siihen, miten se tapahtuu. Valmennuksemme tähtäävät tällaisten keinojen löytämiseen ja tällaisen tuen antamiseen.

Sinulla on ollut konsultointiasiakkaina johtajia ja johtoryhmiä. Kerro jostain tekemästäsi valmennuksesta?

Erään ison yrityksen johtaja oli lukenut kirjani Saat sen mistä luovut, otti yhteyttä ja pyysi jotain siihen ajatteluun perustuvaa valmennusta. Yhdessä toisen valmennusyrityksen kanssa, joka oli valmentanut tuossa asiakasyrityksessä aiemmin eri otteella, vedimme sitten kahden vuoden projektin. Siinä ei fokusoitu vain suorittamiseen, vaan keskityttiin myös ihmisenä olemisen kysymyksiin.

Jälkikäteen kuulin, että Taloustutkimuksen tekemässä tutkimuksessa kyseisen yrityksen asiakastyytyväisyys oli noussut pystysuoraan ylös sellaisiin lukemiin, jossa se ei ollut koskaan aikaisemmin ollut.

Liittyykö tietoisuus uskonnollisuuteen?

Tietoisuus sekoitetaan toisinaan uskonnollisuuteen. Silloin tehdään liian nopea johtopäätös.

Usko voi johtaa tietoisuuteen, mutta aina näin ei käy. Matka keskeytyy, mikäli ihminen ei uskalla avautua rakkaudelle ja totuudelle itsestään. Jos Jumalan rakkaus ei ihmisen iholle osuessaan jalostu ihmisen rakkaudeksi itseään ja lähimmäistään kohtaan, se jää ulkokohtaiseksi, eikä muunnu itsensä tiedostamiseksi eli tietoisuudeksi.

Nähdäkseni on kaksi tapaa pyrkiä ottamaan selittämätön haltuun. Toinen on muuttua uskonnolliseksi, jolloin henki pyritään vangitsemaan aineeseen. Tällöin hengellisyys muokataan uskonnolliseksi järjestelmäksi, säännöiksi ja normeiksi, joiden noudattamista tai noudattamatta jättämistä uskovaiset keskuudessaan sitten seuraavat ja arvioivat. Silloin ei jää tilaa rakkaudelle, joka on hengen aineeseen laskeutumisen edellytys. Toinen selittämättömän haltuun ottamisen tapa on muuttua kyyniseksi, eli kieltää hengellinen kaipuunsa ja rakkauden tarpeensa tyystin. Tämä johtaa luonnollisesti kipuun ja kärsimykseen, jolloin hengellisyyden kaipuumme ilmenee vain erilaisina selviytymiskeinoina ja oirekuvina.

Rakkauden tarpeen kieltämisestä aiheutuvaa kipua ihminen voi paeta lukuisilla erilaisilla tavoilla, joista yksi on hengetön uskonnollisuus. Muita ovat mm. ylenpalttinen järkeily, älyllistäminen, tiedon ja tieteen taakse pakeneminen, miellyttäminen ja erilaiset kemialliset nautintoaineet. Kaikki edellä mainitut johtavat eräänlaiseen päihtymyksen tilaan, epäjumalan palvelukseen, joka riittävästi simuloi aitoa hengellistä kokemusta ja antaa valheellisen vastauksen ihmisen rakkauden tarpeeseen. Tässä piilee riippuvuussairauksien valtava voima. Alkoholismikin on syvimmiltään hengellinen sairaus.

Mikä sitten on mystikko? Mystikko samoin kuin uskova tulee Jumalan eteen valtavassa rakkauden kaipuussa, mutta hän ei yritä saada rakkauden kohdetta haltuunsa. Mystikko suostuu asettumaan tähän samanaikaiseen kipuun, kaipuuseen ja ihmeeseen, ei tietämiseen, ilman tarvetta saada haltuun tätä selittämätöntä. Tässä ”kärvistelyssä” syntyy aito hengellisyys ja kasvu tietoisuuden tilaan, jossa puolestaan vallitsee täysi vapaus. Kärvistelyllä tarkoitan itseasiassa egon ponnisteluiden luhistumista. Siksi hengellisyys, joka kasvaa tietoisuudesta voidaan kokea jopa vaarallisena, koska se avaa ihmiselle hänen omaa kipuaan, haavoittuvuuttaan, keskeneräisyyttään ja inhimillisyyttään – siis rakkauden tarvettaan.

Ihmisen lahja Jumalalle on siis se, että hän suostuu tyhjentymään, kaipaamaan rakkautta, vaikka ei saa sitä haltuun.

Millaista on hedelmällinen valmennustyöskentely yritysten kanssa?

Työskentelyn kannalta optimaalista on, että syntyy sellainen ryhmä, joka on kiinnostunut tietoisuutensa kehittämisestä ja joka lähtee oman tietoiseksi tulemisensa kautta luomaan kulttuuria yritykseen sellaisen johtamisen kautta, joka perustuu tietoisuuteen.

Hedelmällistä on, että sellaiset ihmiset, jotka ymmärtävät mitä tämä ei-tietämisen tilasta käsin tapahtuva johtaminen on, luovat yritykseen tietoisuuteen perustuvaa arvopohjaa ja johtamiskulttuuria. On hienoa nähdä, miten paradoksaalisesti tällainen alkaa tuottaa huikeata menestystä, kun et pyri siihen. Tällainen prosessi on aina kiehtova mahdollisuus.

Mikä on se voima, joka muuttaa eniten ihmistä?

Tehtyäni yli 40 vuotta tätä työtä lähden peruslöydöstä eli siitä, että ihmisen syvin tarve on nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve. Se, että joku näkee minut. Se, että tulen kohdatuksi on isompi tarve kuin se, että joku neuvoo tai ratkaisee ongelmani. Se on niin valtava kokemus ja niin harvinainen – koska nykyään kaikki puhuvat niin paljon – ja kukaan ei kuuntele.

Kun joku sitten kuuntelee, ja kuuntelee vieläpä sillä tavoin, että ymmärtää, niin kokemuksena se on niin merkityksellinen, että se vapauttaa voimavaroja tekemiseen ja innovatiivisuuteen. Jos tulet kuulluksi ja kohdatuksi – eli jos joku riittävän syvällisesti ymmärtää sinut – niin se on niin helpottavaa, ja siitä lähtee poikimaan erilaisia asioita.

Silloin ihmisen ei tarvitse enää väkisin juntata itseään maailmankartalle, koska hän on jo siellä, hänet on nähty ja kohdattu. Se, että alkaa juntata itseään maailmankartalle voi olla oire siitä, että minua ei ole nähty, eikä kuultu, eikä kohdattu – minulla on hätä.

Kun ihminen tulee tietoisemmaksi, hän ei enää peity väärien ohjurien alle, vaan vapautuu olemaan se, joka on. Aina jos yrität olla jotain mitä et ole, silloin syntyy hätä, ristiriita ja ongelma, jota levität ympäristöösi, koska et tiedosta.

On lohduttava ajatus, että mitä tietoisemmaksi ihminen tulee, sen vähemmän hän puhuu. Silloin ihminen malttaa olla valloittamatta tilaa itselleen puhumalla. Hänellä on se tila itsessään ja hänen ei tarvitse vallata sitä joka hetki. Hän alkaa kuunnella, hänellä on varaa kysyä ja olla läsnä. Tällainen on juuri sellainen olemisen tapa, jota hyvään johtamiseen tarvitaan.

Mitä ovat johtamisessa oleelliset identiteetti ja integriteetti?

Ihminen, jolla on identiteetti tietää, kuka on, eli hänellä on yhteys omiin tunteisiin ja tarpeisiinsa. Hän tietää kuka on, ja kuka ei ole. Kun tiedän, kuka olen, siitä syntyy myös kyky suojata minua, olla lojaali itselleni. Voin piirtää itselleni rajat eli minulla on integriteettiä. Integriteetti rakentuu identiteetin ympärille ja suojelee sitä.

Jos ihminen on tiedostava, hän ei enää hylkää itseään saadakseen hyväksyntää. En enää kysy muilta, millainen minun pitäisi olla, jotta minut hyväksytään. Minun ei siis tarvitse hakea hyväksyntää muualta. Tällöin minulla on integriteettiä. Sellainen ihminen, jolla on identiteetti ja integriteettiä, herättää kunnioitusta niissä, joilla on kyky nähdä se.

Ihminen, joka suorittaa, ei omaa integriteettiä. Monet ihmiset, joilla ei ole tietoisuutta itsestään pyrkivät myös rakentamaan haurasta ihmisarvoaan astumalla toisten ihmisyyden päälle. Nämä ihmiset kuvittelevat tulevansa pidemmiksi, kun he halveksivat muita.

Ihminen, jolla on identiteettiä ja integriteettiä, näkee itseensä kohdistuvan halveksivan, väärin tulkitsevan tai aliarvioivan toiminnan, mutta ei mitätöidy siitä. Integriteetti antaa suojan tiedostamattomia hyökkäyksiä vastaan siten, että ihminen ei horju. Hyökkäykset voivat kyllä satuttaa, ihmisiä kun olemme, mutta integriteettiä omaava ei luovu identiteetistään tai periaatteistaan. Hän voi keskustella asioista rakentavasti ja muuttaa mielipidettäänkin, mutta pysyy itsessään.

Silloin voi sanoa, että se, joka ihminen on, on vahvempi viesti kuin se, mitä ihminen yrittää olla. Näin ollen ihminen, jolla on aidosti identiteettiä ja integriteettiä sekä kyky olla läsnä, herättää kunnioitusta. Juuri siksi identiteetti ja integriteetti ovat johtajalle oleellisia.

Miksi rohkeus edellyttää integriteettiä?

Johtajan kyky seistä yksin edellyttää integriteettiä. Jos et uskalla seistä yksin, olet pelossa ja rupeat tekemiselläsi hakemaan oikeutusta ja validiteettia. Silloin haet puuttuvaa integriteettiä miellyttämällä muita ja olemalla vaikkapa tehokas tai menestyvä. Tekemisesi nousee suorittamisesta, eikä sisäisestä levollisuudesta. Epätodellisuuteen, jossa itse olet, johdat silloin myös muita.

Kun sinulla on integriteettiä, olet jo menestyvä, koska sinulla on yhteys itseesi. Silloin vapaudut tekemään oikeita asioita. Olet myös heti todellisuudentajuinen. Et johda muita harhaan.

Kun olet todellisuudessa, sinulla ei ole mitään vimmaa muuttaa ketään joksikin, vaan katsot, olet läsnä ja tuet, jotta ihminen muuttuu itsekseen. Silloin hänellekin tulee identiteetin ja integriteetin kokemus. Tällainen muiden johtaminen on voimaannuttavaa ja voimavaroja vapauttavaa.

Miten tietoisuudesta käsin johtaminen eroaa erilaisista johtajuuden trendeistä?

Olin 80-luvulla aika paljon mukana strategisessa tulosjohtamisessa. Tuntui, että siinä yritettiin luoda järjestelmä, jotta saataisiin tulevaisuus sellaiseksi kuin halutaan – ja voitaisiin sitten reagoida siihen kuviteltuun tulevaisuuteen. Siinä yritettiin siis nähdäkseni hallita sitä, mitä ei voi hallita, koska ei ollut ymmärrystä siitä, miten muulla tavoin voisi toimia. 

Jatkuvasti syntyy uusia johtajuuden trendejä, mutta kaikki brodeeraukset ja muotivirtausten mukana kulkemiset ovat epäkiinnostavia, koska ne eivät välttämättä asetu todellisuuteen. Ne ovat vain erilaisia manöövereitä, joiden avulla yritetään luoda jokin uusi suuntaus, trendi, jolla yritetään saada todellisuus haltuun tai joilla voi ansaita kiinnostusta, rahaa tai mainetta. Todellisuus ei nähdäkseni niissä ole avainasemassa niin kuin pitäisi olla, koska niissä ei keskitytä tietoisuuden lisäämiseen. Ilman tietoisuutta taas ei synny hyvää johtamista.